Johtaminen ei tarkoita kaikkien vastausten tietämistä.
Kyse on kontekstin luomisesta, jossa vastaukset ilmestyvät.
Pitkään sekoitimme johtajuuden ja kontrollin. Ajattelimme, että hyvä johtaja on sellainen, joka tietää enemmän, puhuu ensin tai tekee päätöksiä kaikkien puolesta. Vuosien varrella (ja useiden monimutkaisten projektien myötä myöhemmin) ymmärsin, että johtamisessa on kyse ympäristön luomisesta, jossa muut voivat ajatella paremmin.
Kyse ei ole ohjaamisesta, vaan kaaoksen järjestämisestä niin, että syntyy selkeys.
"Johtaja ei ole sankari. Hän on kontekstien arkkitehti." [Paula Molinari]
Kokemukseni mukaan se tarkoittaa:
- Yksinkertaisten prosessien luominen, jotka antavat autonomian.
- Keskittyminen sinne, missä on hajaantumista.
- Ja luottamuksen vaaliminen yrityksen arvokkaana voimavarana.
Koska kun konteksti on hyvin rakennettu, tiimit eivät tarvitse jatkuvia ohjeita. He tekevät fiksuja päätöksiä itse.
Ja se pitkällä aikavälillä parantaa kaikkea: tuloksia, kulttuuria ja jopa henkilöstön poistuman näkymättömiä kustannuksia.
Hyvä johtajuus ei tarkoita itsensä moninkertaistamista, vaan läsnäolonsa tekemistä jokaisessa yksityiskohdassa tarpeettomana.
Oletko samaa mieltä? Miten määrittelet johtajuuden, joka todella tuottaa tuloksia?
