Kiusallisia keskusteluja aiheesta Kate
Kustannusrakenteessa on kohtia, joilla on jotain yhteistä.
Ne eivät kuulu kenellekään tietylle.
Ne eivät ole minkään yksittäisen osaston vastuulla.
Operatiivinen toiminta käyttää palvelua. Rahoitus maksaa laskut. Hankinta puuttuu asiaan tarvittaessa. Mutta kukaan ei oikeasti hallitse sitä. Ja niin vuodet vierivät.
Jokainen osasto tekee pieniä päätöksiä. Uusi toimittaja tehtaalla. Markkinoinnin tilaama palvelu. IT:n asentama työkalu. Ajan myötä tästä kulusta tulee osa kustannusrakennetta ikään kuin se olisi pysyvä.
Ei siksi, että joku olisi päättänyt pitää sen niin. Vaan koska se ulottuu useiden tiimien yli ja sitä lopulta johdetaan operatiivisesti. Mikään ei tunnu ongelmalliselta. Kunnes joku tarkastelee asiaa kokonaisvaltaisesti. Ja silloin alkaa ilmetä tuttuja asioita: liikaa toimittajia samalle palvelulle, eri hinnat saman yrityksen sisällä, sopimukset, jotka uusitaan ilman tarkistusta, päällekkäiset työkalut, päällekkäinen vakuutusturva.
Se ei ole neuvotteluongelma. Ei siksi, että se olisi tehty huonosti. Vaan koska kukaan ei katsonut kokonaiskuvaa.
Ja siinä ongelma yleensä syntyy. Kyse ei ole hinnoittelusta. Kyse on siitä, että tätä kulua ei hallita kategoriana. Kun kuluerällä ei ole selkeää omistajaa, siltä puuttuu myös strateginen tarkastelu. Ja kun näin tapahtuu, sitä ei enää tarkastella.
Ja monissa tapauksissa juuri siinä kohtaa jotain mielenkiintoista ilmenee. Lisää Kate kuin miltä näytti.
